Elokuvia esitettiin Suomessa ensi kertaa vuoden 1896 kesäkuussa Helsingissä. Ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva oli komedia nimeltään Salaviinanpolttajat (1907.) Vuosien 1907-1916 aikana tuotettiin noin 35 elokuvaa, mutta suurin osa niistä ei ole säilynyt tähän päivään asti. Autonomian aikana elokuvatuotanto Suomessa ei vakiinnuttanut asemaansa ja pysähtyi kokonaan sisällissodan ajaksi.
1900-LUVUN ALUN ELOKUVANTUOTANTO
1920-luvulla Suomen elokuvatuotantoa hallitsi yritys nimeltään Suomi-Filmi. Aika oli mykkäelokuvan kannalta lupaavaa, mutta 1930-luvun alussa Yhdysvalloista alkanut talouslama koetteli myös Suomen elokuvatuotantoa. 1930-luvun puolessa välissä elokuvatuotanto kuitenkin virkistyi uudelleen. Suomi-Filmi sai myös kilpailijan Suomen Filmiteollisyys Oy:sta. 1920-luvun elokuvissa oli kansallisromanttinen sävy, joka oli nähtävissä elokuvissa Nummisuutarit (1923) ja Koskenlaskijan morsian (1923.)
SUOMALAISEN ELOKUVAN KULTA-AIKA
Suomalainen elokuva voimistui 1930-luvulla, ja vuonna 1934 julkaistu elokuva Siltalan pehtoori keräsi miljoonayleisön. Suomalaisen elokuvan kulta-aikaa elettiin 1930-luvulta 1950-luvulle. Tuolloin televisiot eivät vielä olleet yleisiä kotitalouksissa, ja kansa täytti elokuvateattereiden salit. Suomalaisen elokuvan kultakauden tärkeimpiä näyttelijöitä olivat Tauno Palo ja Ansa Ikonen.
Kultakauden elokuvien teemat olivat usein kansallisromanttisia, 1930-luvun loppua kohden jopa nationalistisia. Toisen maailmansodan 1939-1944 aikana suomalainen elokuvatuotanto oli käytännössä pysähdyksissä. Välirauhan aikana vuonna 1941 julkaistiin suomalaiseksi elokuvaklassikoksi noussut Kulkurin valssi, jonka katsojaennätyksen rikkoi vasta vuonna 1955 julkaistu Tuntematon sotilas.
1960-LUVUN MURROSKAUSI
Vuonna 1961 perustettiin valtion elokuvapalkinto, eli elokuville laadun perusteella myönnettävä rahapalkinto. Rahapalkinto auttoi uusia tuottajia saamaan jalansijaa elokuva-alalla. Vuosien 1963-1965 näyttelijälakon myötä elokuvatuotanto lähes pysähtyi pariksi vuodeksi. Lakon oheisvaikutuksina muun muassa ohjaajasukupolvi vaihtui, ja elokuvissa alettiin käyttää käsikirjoituksia sen sijaan että ne perustuisivat tunnettuihin romaaneihin. Aikakauden katsotuin elokuva oli Edvin Laineen Täällä pohjantähden alla (1968) yli 2 miljoonan katsojan voimin. Elokuvatuotanto 1970-1980-luvulla 1970-luvulla talouden vaikeudet hidastivat myös elokuvateollisuuden kasvua, mutta hiipumisesta huolimatta elokuvatuotanto Suomessa jatkui. 1980-luvulla alalle tuli uusia nimiä, jolloin nähtiin uusia tyylejä ja taiteellisia kokeiluja. 1980-luvulla suomalainen elokuva sai ensi kertaa kansainvälistä kiinnostusta ja arvostusta. 1980-luvulla veljekset Aki ja Mika Kaurismäki tekivät ensimmäiset elokuvansa Valehtelija (1981), Arvottomat (1982) ja Klaani (1984.) Kaurismäen elokuvat löysivät uskollisen yleisön Suomesta ja herättivät myös kansainvälistä huomiota.
1990-LUVUN ELOKUVATUOTANTO
1990-luvun lama vaikutti myös elokuvateollisuuteen, ja katsojamäärät putosivat. Elokuvatuotantoa lama ei pysäyttänyt, sillä elokuvia valmistui ennätysmäärä. Lama-ajan heikkoja vuosia kirittiin 1990-luvun lopulla uuden nousukauden myötä. Tuolloin valkokankailla nähtiin ennätysmäärä naisten ohjaamia elokuvia, kuten Kaisa Rastimon Säädyllinen murhenäytelmä (1998) ja Pirjo Honkasalon Tulennielijä (1999.) Aikakauden katsotuimpia elokuvia olivat Häjyt ja Rukajärven tie.
ELOKUVAT 2000-LUVUN ALUSSA
Suomalainen elokuvateollisuus sai kansainvälistä mainetta 2000-luvun alkupuolella, kun ohjaaja Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä (2002) sai tunnustusta Cannesin elokuvafestivaaleilla ja oli myös Oscar-ehdokkaana. Suomalaisen elokuvan teemoina olivat paluu juurille, kansalliseen perinteeseen ja maalaisnostalgiaan. Populaarikulttuurin merkkihenkilöitä nostettiin myös esille. Näitä vallitsevia teemoja nähtiin muun muassa elokuvissa Hylätyt talot, autiot pihat (2001), Badding (2000) ja Koirankynnen leikkaaja (2004.) Katsojaennätyksen 600 000 katsojan voimin puolestaan keräsi elokuva Pahat Pojat (2003.)
SUOMALAISEN ELOKUVAN TOINEN KULTAKAUSI
Suomalaisen elokuvan toisen kultakauden voi katsoa olevan käsillä nyt. Uusia elokuvia on ilmestynyt muutaman viime vuoden aikana kuin 1950-luvun kulta-aikaan konsanaan. 2010-luvun katsotuimpiin elokuviin luokitellaan muun muassa Johanna Vuoksenmaan 21 tapaa pilata avioliitto ja Dome Karukosken ohjaamat Mielensäpahoittaja ja Napapiirin sankarit. Merkittävänä syynä suomalaisen elokuvan nousulle pidetään sitä, että suurinta osaa Suomen elokuvatuotannosta rahoittavalle Suomen Elokuvasäätiölle on budjetoitu vuosittain enemmän rahaa. Tällä hetkellä Suomessa tuotettavat elokuvat ovat tekotavoiltaan ja teemoiltaan monipuolisempia kuin koskaan ennen, ja joukkoon mahtuu myös dokumenttielokuvia. Positiivisen kehityksen arvioidaan jatkuvan vuoden 2017 alusta käyttöön otetun tuotantokannustimen myötä.